Kuunokka

Loska roiskui kun Alexa marssi sadatellen poikki tallipihan viisveisaten yhdenkään silminnäkijän kummastuneista katseista. Tyttö hävisi jonnekin rakennusten katveeseen. Maneesista kantautui kimeää hirnuntaa. Kylläpä sen jokainen arvasi, että taas oli Mikhailovan tytöllä mennyt kovasti tunteisiin nuoren tammansa oikut.

Piina huusi tovin omistajansa perään ennen kuin hiljeni odottamaan areenan portin taakse valppaana, vaaleat korvat tallipihan ääniä toiveikkaasti luodaten. Sellainen se oli, ei nauttinut yksin olosta ja toisaalta jo tottumuksesta tiesi emäntänsä pian palaavan. Siinä oli vakka kantensa valinnut, kaksi herkkää ja temperamenttista, huonosti tunnetilojaan hallitsevaa. Kaksikon yhteistyö oli yhtälailla iloa ja leikkiä kuin tulta ja suuria tunteita, hyvä siitä tulisi kun särmät hiotuvat yhteen.

Ensimmäiseen kavioliittoonsa Alexa olisi tietysti voinut valita helpommankin tien, Piinan takaa kun löytyi polvi toisensa jälkeen suurella persoonalla ja räjähtävällä energialla varustettuja hevosia. Käsi kädessä niiden ominaisuuksien kanssa on kuitenkin tullut myös suuri sydän ja vahva tahto suorittaa, ja ompa tytöllä vahva tukiverkko villivarsansa kanssa, silloin kun haluaa avun ottaa vastaan.

Kun Alexa käveli, nyt tyyntyneellä askelmitalla, takaisin maneesiin odotti Piina yhä portilla. Oli sillä yhä pilkettä silmissään, mutta liinatreeni saattoi jatkua tasaisemmalla rytmillä, ainakin siihen saakka kun tamman virkeä mieli keksisi taas uuden leikin omistajansa pään menoksi.