RB

Sonny on melkoinen ladyboy - ollut aivan pienestä saakka. Se ei ole juuri lainkaan orimainen; haastava kyllä, mutta ei pörhistele tammoille, uhoa ihmisille tai soita suutaan toisille oreille. Myöskään kaikkien pahin pelko ei tällä erää toteutunut eikä Sonny näyttäisi perineen emonsa temperamenttia, mutta herkkyyttä pojalle on jostakin siunaantunut sitäkin enemmän. Ori on varsinainen prinsessa joka ei halua liata koipiaan ja jolla kenkä alkaa puristamaan joskus aivan mitättömistäkin asioista. Sonny on kohtalaisen helppo hoitaa, mitä ori nyt hieman saattaa kyseenalaistaa asioita, mutta herkkänä poikana se ei kummoistakaan komentoa vaadi oikaistakseen käytöstään. Toisaalta se on myös todella tarkka rutiineistaan ja niiden ulkopuolella voi olla ärsyttävänkin levoton kitisijä jonka mielestä mikään ei ole enää koskaan hyvin. Myös matkoilla ja kilpakentillä tietynlainen rutiineissa pysyminen ja tutut asiat pitävät Sonnyn pakan koossa, ja silloin se onkin ihan mukava, joskin tarkkuutta vaativa, matkakumppani.

Erityisesti ratsuna Sonny on hyvin kyseenalaistava. Se on kyllä kapasiteetikas, avuille herkkä (liiankin kanssa) ja omaa hyvät liikkeet kaikissa askellajeissa, mutta jos oriin antaa laiskotella, se myös laiskottelee. Kun alkulämmittelyjen ”onko pakko?” -meiningille laittaa pisteen heti kun se alkaa, kuoriutuu Sonnysta mukava ja yhteistyökykyinen kouluponi tavoitteelliselle ratsastajalle. Emänsä tavoin sillä on hienot, helposti säädeltävät askeleet, hyvä luontainen ryhti ja niin ketteryyttä kuin älyäkin suorittaa vaativampiakin liikkeitä. Jos toisin kuin emänsä, Sonny ei hermostu, tai ei ainakaan saa sellaisia täysimittaisia kilareita kuten eräät. Huonot päivät kyllä paistavat läpi eikä Sonnya voi todellakaan kuvailla kelin kuin kelin ratsuksi – minne ikinä onkaan sitten matkan varrella kadonnut se nummiponien karaistuneisuus. Jos sataa tai on mutaista tai kylmää, on oriin mielestä kaikki yksiselitteisesti päin helvettiä eikä sellaisissa olosuhteissa missään tapauksessa voi antaa parastaan, hyi.

Jos Sassy on heikko esteillä, on Sonny-poika vielä huonompi. Tämä poni tosin ei ala savuamaan korvien välistä, mutta sen sijaan ori on vain yksinkertaisesti hoomoilasena, koska siis miksi ihmeessä hänen täytyisi ylittää mokomia virityksiä? Kyllä Sonnyn matalasta esteestä yli saa, mutta tyyli on sellainen ”apua-herrajumala-noehkänytsitten”, eli jokseenkin kaoottinen.