RB

Päiväkirjamerkintä

Aamupäivällä Nelly sai kunnian toimia saattueen järkevänä osapuolena, kun yksi tallin nuorista, cob-ori King, päätettiin ajaa ensimmäistä kertaa kylän puoleiselle lenkille. Järkevän osapuolen tehtävä ei tokikaan ollut erityisen vaativa. Nelly käveli edellä löysin ohjin ja käytti suurimman osan matkasta tienpientareiden kasvivalikoiman arvioimiseen. Kotvan käveltyään King alkoi tehdä samaa tutkimustyötä vanhemman tamman esimerkkiä seuraten. Alkumatkasta tallin jäädessä taakse se oli pöhissyt ja steppaillut hermostuneena ja ymmällään. Harjoitukset olivat tähän päivään saakka tapahtuneet aina tallin turvallisessa pihapiirissä tuttujen hajujen ja äänien ympäröimänä. Nyt metsätien molemmin puolin kohosivat korkeat koivut ja saarnet, lehvästöjä kahisutti tuuli ja aurinko – joka näyttäytyi nyt ensimmäistä kertaa viikkoihin – langetti outoja valo- ja varjokuvioita jalkojen juureen. Nellyn tyyneys oli kuitenkin tarttunut nopeasti nuorempaan poniin, aivan kuten niin monta kertaa aiemminkin.

Ensimmäinen todellinen koettelemus tuli Riddlestonin laidalla, missä metsäinen kuja kaarsi lähelle kylään johtavaa maantietä. Traktori peräkärryineen oli juuri kolistelemassa ohi, kuljettaen pientä heinäkuormaa luultavimmin läheiselle lammasfarmille. King pysähtyi niille sijoilleen sieraimet järkytyksestä väristen. Nelly pysähtyi myös.

“Go on, Nell.”

Tamma antoi traktorille vielä viimeisen paheksuvan vilkaisun ennen kuin jatkoi kulkuaan ja yritti samalla varastaa suullisen ruohoa ojanpenkalta. Takana nuori poni harkitsi asiaa vielä hetken, epävarmana siitä, pelottiko sitä enemmän lähestyvän koneen kohtaaminen vai polun varteen yksin jääminen. Lopulta ori teki päätöksensä ja saavutti Nellyn kiireisin raviaskelin.

“Whoa, good boy.”

Nelly ei näyttänyt ottavan kunniaa saavutuksesta, sikäli kuin edes tiedosti toisen ponin edesottamuksia. Se oli nimittäin löytänyt tien toiselta puolelta uuden, mehevämmän ruohotupsun.