RB

Sukuselvitys

Lea ei ollut missään tapauksessa halpa poni ja suurimpana myyntivalttina sillä pystyikin omasta kisamenestyksestään huolimatta pitämään tamman sukua, se nimittäin on kerrassaan kuninkaallinen mitä welshkasvatukseen tulee. Ehkä suurimpana nimenä voikin mainita heti kättelyssä oriin nimeltä Adam Aranrhod jos haluaa saada welsh-harrastajat huokaisemaan syvään. Se oli arvostettu, voisi sanoa jopa kuuluisa cob -ori niin Iso-Britanniassa kuin sen ulkopuolellakin ja poni myytiinkin 14-vuotiaana Saksaan ja paria vuotta myöhemmin sieltä Ruotsiin jatkamaan kotimaassaan upeasti alkanutta siitosuraansa. Vankkarakenteinen ja kauniilla ruunivoikolla värillä siunattu Aran edusti vanhaa linjaa, jossa korostuivat erityisesti koko, massa ja kestävyys yhdistettynä erityisen näyttäviin valjakkoponin askellajeihin. Ori saavuttikin synnyinmaassaan useita nimekkäitä voittoja paitsi leipälajissaan niin myös näyttelyissä ja show-kilpailuissa, ja sen suosio cob- ja valjakkojalostuksessa nousi kerrassaan valtaisaksi. Ihan suotta ei Arania ole ylistettykään sillä sen jälkeläisistä ja jälkipolvista löytyy satoja menestyksekkäitä poneja joita näkee huipulla vielä tänäkin päivänä.

Voisi ajatella Lean isän Blathaonin (Major Blathaon Rachub) jäävän kirkkaasti loistokkaan isänsä varjoon, ja niin se koossaan tekeekin vähäisillä C-sektion ponin mitoillaan. Blathaon kuitenkin on suuri pieni mies (kyllä vain, on, sillä ori elää vieläkin ansaittuja eläkepäiviään 38-vuotiaana oloneuvoksena) joka valloitti rodun harrastajien sydämet omilla ansioillaan. Jo maitovarsana paistanut liikevoima ja energia pääsivät oikeuksiisna Blathaonin päätyessä tavoitteelliselle valjakkoharrastajalle jonka huomassa ori eli valtaosan elämästään. Lajissa pikkuinen voikko pesikin isänsä mennen tullen, kilpaillen myös laajasti pitkin Eurooppaa sen jälkeen kun Iso-Britannia oli voitettu. Myös mainetta ja kunniaa näyttelyistä kertyi useiden tittelien verran, ja yhdessä nämä ansiot ovat tehneet Blathaonista erittäin merkillepantavan C-oriin sekä ennenkaikkea halutun ja laajasti käytetyn valjakkoperiyttäjän.

Blathaonin emä Bryn-crug Tibbett Solva oli merktitävä tekijä jälkeläisensä (tai niiden kaikkien seitsemän jotka se varsoi) ruumiillisessa koossa ollen itsekin C-sektion mitoissa. Solvalle valittiinkin toistuvasti isompaa oria toiveissa kasvattaa varsojen kokoa, mutta kertaakaan yrityksessä ei onnistuttu. Rautias tekee myös poikkeuksen Lean lähisukuun siinä, että meriittisaaliinaan sillä on "ainoastaan" läjäpäin näyttelyonnistumisia eikä tammaaa elämänsä aikana opetettukaan sen enempää ajolle kuin ratsuksikaan vaan se vietti täysipainoista siitosponin elämää. Kaunis ja korrektirakenteinen tämä syvänpunainen Solva olikin ja teki erityisen hienopiirteisiä varsoja, ansionsa sekin.

Kun kuninkaallisista puhutaan, niin Lean emä on asunut joitakin vuosia jopa hovissa! Glan-y-nant Aberdulais Anna syntyi Walesissa maineikkaaseen Protheroen perhekunnan omistamaan siittolaan. Tila kasvatti - ja kasvattaa edelleen - A- ja D-sektion poneja joista useista on kasvanut isoja nimiä Britannian näyttely- ja showkilpailukehiin, kuten myös Annastakin. Näyttelyuransa menestyksekkäästi jo varsana aloittanut tamma saavutti meriittejä erityisesti in-hand ja driven -luokissa; erinomainen rakenne, kaunis ilme sekä puhtaat, lennokkaat askellajit toivat ruunikolle useitakin mainintoja siitä kuinka se oli suorastaan esikuvallinen cobtamma. Kun jo nuorena ensimmäiset varsansa saanut Anna todisti potentiaalinsa myös periyttäjänä, ei ollut ihmekään, että tammasta tarjottiin lopulta sen verran suuri tukko seteleitä ettei kodin vaihtamiselle jäänyt enää esteitä, ja se tosiaan vaihtui brittihoviin. Kaikkiaan tamma jätti 11 varsaa elämänsä aikana, kaikki emänsä tavoin upeita, tittelöityneitä poneja ja ainoat kaksi oria yhä siitoskäytössä.

Vahvasta tammalinjasta viestii myös Annan emä Glan-y-nant Waljan. Myöskin Protheroen käden jälkeä edustava musta Waljan oli tyypiltään varsin samaa sarjaa tyttäriensä sekä esimerkiksi juuri Llundein Melin Glyn Iau kanssa. Vahva rakenne, erinomainen tammaleima ja näyttävä askel tulevat vahvana tässä emälinjassa eikä ihme, että Waljankin on tehnyt useiden kunniamainintojen arvoisen uran varsinkin showkilpailuiden in-hand ja ridden luokkia dominoiden. 11 vuotiaana tamma myytiin Ranskaan verrattain nimekkäälle welshkasvattajalle jossa se aiempien 5 varsansa lisäksi teki 8 lisää, ja jälkipolvea onkin saatu ihailla niin näyttelyissä, showkilpailuissa kuin kouluratsastusratojen palkintopalleillakin.

Vaikka edellä esitelty tammpoweri dominoi kuta kuinkin missä tahansa yhdistelmässä, ei Annan isä Kilgwrrwg Trecastle mikään turha ori ole ollenkaan, Waljanin upeus vain puskee ylivoimaiseksi tässäkin yhdistelmässä. "Killian" ostettiin Glan-y-nantin siittolaan jo kypsässä 19 vuoden iässä ja se oli siihen mennessä kerennyt jo tehdä ja nähdä kaiken mitä Iso-Britannian welsh- ja showponipiireissä oli tarjottavana, kuin myös siittää satoja varsoja. Killian oli kuitenkin äärimmäisen halutusta, vanhasta suvusta ja pitkällä hintalapulla Protheroet sen saivatkin lunastettua viettämään viimeisiä vuosiaan siitosoriina Keski-Walesin nummille. Eikä tätä ponia missään vaiheessa ikä näyttänyt jäytävänkään; sen rakenne ja kunto pysyi erinomaisena loppuun saakka ja vetreää liikettäkin löytyi aina 33-vuotiaaksi saakka jolloin oriin sydän oletettavasti oli lopulta vain pettänyt. Jälkeläisiä Killianista jäi Brittien lisäksi niin muualle Eurooppaan kuin Amerikkaankin asti ja sen voikin sanoa olevan varsin tavallinen näky nyky welshien suvuissa.