Kuunokka

GP ratoja valloittaneesta II-palkinnon kantakirjaori Whimsicalista olevan Vertebraillen myynti herätti laajaa kiinnostusta aina Euroopan isoja hevosmaita myöten. Kuulemma kiivaan kaupankäynnin lopputuloksena erisukuinen ja isoja lupauksia näyttävä tammavarsa jäi kuitenkin Suomeen. Omistaja Serena Malvalehto muistaa ensivaikutelmiaan hieman vähemmän romanttisina.

“Kun näin sen ensimmäisiä kertoja tarhassa, GP oli aika kaukana ajatuksista. Mietin lähinnä, tietävätkö kaikki neljä jalkaa kuuluvansa samalle hevoselle ja luuliko se maksavansa itse omat eläinlääkärikulunsa. Jalat lopulta oppivat, vauhti ja asenne ei vähentynyt.”

Tamman sukutaulu on hyvä esimerkki siitä, ettei onnistunut jalostus synny etsimällä mahdollisimman samankaltaisia ja mahdollisimman täydellisiä hevosia kisatilastojen kärkinimistä. Vertebraillen taustalta löytyy erityyppisiä, toisiaan täydentäviä vahvuuksia ja hieman tavanomaisesta poikkeavia linjoja, mutta niitä yhdistää yksi, selkeä ominaisuus: kyky kilpailla ja menestyä Grand Prix -radoilla.

Vertebraillen liikkeessä on jotain lähes kissamaista joka painaa sen lähtemättömästi katselijoiden mieliin. Suurikokoinen tamma on notkea ja poikkeuksellisen kevyt jaloistaan, ja sen moottori näyttää olevan aina käytettävissä ilman, että sitä tarvitsee kaivaa esiin. Liikkeestä puuttuu täysin väkinäisyys: suunnan, tempon, askellajin ja tasapainon muutokset tapahtuvat nopeasti, eikä kokoaminen muuta kokonaisuutta raskaaksi. 171 sentin korkeudestaan huolimatta Vertebraille ei anna vaikutelmaa isosta hevosesta, vaan mustasta pantterista, räjähtävästä voimasta kätkettynä veden lailla soljuviin liikkeisiin.

Mustanvoikko ei muutenkaan kuulu niihin, jotka jäävät helposti taustalle. Odotukset asetettiin alusta lähtien Grand Prix -tasolle ja, mikäli kaikki osuisi kohdalleen, aina kansainvälisille arvokilpailuradoille asti. Toistaiseksi rimaa ei ole ollut syytä laskea.