Kuunokka

Sitä erehtyy helposti pitämään helppona hevosena. Hertta ei juuri protestoi, vaikka ratsastaja tekisi virheen. Se tekee sen, minkä pystyy annetuilla avuilla tekemään, ja jää odottamaan jatko-ohjeita. Tehdessä huomaakin nopeasti, jos paremmalle kuskille olisi tarvetta.

Thieving Heartsin vahvuudet eivät ole vaikeasti löydettävissä, mutta niitä on helppo ylenkatsoa. Tamma ei perusta osaamistaan valtavaan liikkeeseen tai yksittäiseen erityisen näyttävään askellajiin. Sen sijaan kokonaisuus rakentuu tasapainosta, reaktionopeudesta ja ennen kaikkea kyvystä säilyttää liikkeen laatu tehtävästä toiseen. Siinä missä moni lahjakas nuori kouluratsu joutuu vielä kokoamaan itsensä uudelleen jokaisen siirtymisen jälkeen, Thieving Hearts on ollut alusta asti pyyteettömän valmis vastaanottamaan seuraavat ohjeet. Siksi jo sen kisauran starttiin ladattiin paljon odotuksia.

Juuri jatkuvuus tekee tammasta kiinnostavan kilpaurheilijan. Kouluradalla pisteitä ei jaeta hevosen parhaasta hetkestä tai suurieleisimmästä liikkeestä, vaan kokonaisesta ohjelmasta, ja siinä Thieving Heartsin vahvuudet alkavat nopeasti näkyä. Tehtävät seuraavat toisiaan vaivattomasti, tasapaino säilyy nopeissakin siirtymissä eikä seuraavaa liikettä tarvitse rakentaa näkyvästi edellisen jälkeen. Lopputulos saattaa näyttää vähemmän dramaattiselta kuin monella saman tason supertähdellä, mutta tuomarin paperilla eron huomaa helposti.

Vaivattomuudella on myös kääntöpuolensa. Ruunikko jää helposti näkymättömäksi niiden hevosten rinnalla, jotka ottavat tilan haltuunsa jo verryttelyssä. Isäori Kauniston Thierryltä tutuksi tullutta keikarointia siltä saa odottaa turhaan; tamma esiintyy pikemminkin kuin pyytäisi anteeksi joutumistaan huomion keskipisteeksi. Yksi kutsuu sitä helpoksi, toinen pliisuksi, eikä kumpikaan ole aivan väärässä.