#KUUN9230

Palombella K

	Omistajuus
	Perustiedot
	Suomalainen puoliverinen, tamma
	Ruunikonkimo, 157cm (Aa Ee Gg)
	10.06.2024 14 vuotta
	Esteratsastus, 120cm
	Omistaa Kuunokka (VRL-09334)
	Kasvattanut Kastanjeholm

EV-I 03/2025 · 33.00 p.

Sanakirjan kohdassa "sosiaalinen perhonen" on varmastikin Pannarin kuva. Tamma säteilee sellaista valloittavaa vetovoimaa, hyvää tuulta, lempeyttä ja pirskahtelevaa eloisuutta, että ihan vahingossakin ohikulkija huomaa jääneensä Pannarin karisman vangiksi ja kätensä eksyneen rahnuttamaan tamman vaaleaa kaulaa. Pannari elää huomiolle ja onnistuukin useimiten sitä saamaan, onhan hän aivan vastustamaton!

Pannari on valovoimaisuudestaan huolimatta rauhallinen ja hyvin käyttäytyvä hevoskansalainen. Vokaalinen ja ympäristöstään kiinnostunut tamma kyllä kerää huomion itseensä - ja huomaa kaiken -, mutta ei ole hötkyilijä. Toisaalta se on herkkä; herkkä ihmisten eleille ja tunteille, herkästi jännittyvä ja hyvin hyvin läheisriippuvainen. Pannarin paraskaveri Pita onkin sille henki ja elämä, jota ilman tamma hermostuu silminnähden. Eikä kukaan ole niin kylmäsieluinen, että kestäisi Pannarin itkua.

Oli jo lähtökohtaisesti selvää, että mikään huippu Pannarista ei kasvaisi, eihän se halunnut kasvaa fyysisestikään kuin 157 senttimetrin mittaan. Kimo toimii parhaiten kevyin avuin. Liian kova tai epätasainen käsi tai pohje voi tehdä siitä jännittyneen, mutta kun tammaa ratsastaa pehmeällä ja johdonmukaisella otteella, liikkuu se rennosti ja luottavaisesti. Pyöreä, rytmikäs ja helposti säädeltävä laukka sekä kaunis hyppytekniikka ovat Pannarin ehdottomia vahvuuksia, ja pienikokoisena hevosena se mahtuu tiukoillekin radoille. Se ei ole kuitenkaan kaikkein rohkein estehevonen, ja vaatii ratsastajaltaan tukea ja kannustusta erityisesti uusien tai erikoisempien esteiden kohdalla.

Sukutaulu

Isälinja: Paganini (1) Emälinja: Kalmia (1)
Paganini HAN mkm 168cm KTK-II	Pacini HAN m 170cm	Pacific
	Pacini HAN m 170cm	Mariposa
	Jolie van Bissendorf HAN rtkm 166cm	J'Adore KTS
	Jolie van Bissendorf HAN rtkm 166cm	Esprite van Bissendorf
Kalmia TRAK rt 158cm	Taboo TRAK rt 165cm	Hampton
	Taboo TRAK rt 165cm	Tellus
	Karma TRAK rtkm 156cm	Priton
	Karma TRAK rtkm 156cm	Kendra xx

Ei jälkeläisiä

Kilpailumenestys

Ratsastaja

Porrastetut

ERJ
5 / 6
1840.95

Palkintokaappi

pvm	maa & kilpailu	luokka	sija
30.09.2026	ERJ Cup	120	55/101

Ei näyttelytuloksia

Päiväkirjat

12/24	Päiväkirja: 351 sanaa , © Serena Malvalehto (VRL-09334)
Kastanjeholmin varsakesä tarjosi taas haasteita. Hyvin olin onnistunut väistelemään Jaron ovelat mainospuheet, somen kasvattihekumoinnit sekä netin alustavat myynti-ilmoitukset. Olihan Sylvi tietenkin varsoista puhunut, mutta en minä sen tarinoihin ollut sen syvemmin ottautunut - annoin nimien vilistä korvissa niihin tarttumatta. Niin oli hyvä. Meillä oli ruuhkaa nuorista jo omasta takaa. "No kai te nyt kuitenkin buffaan tulette," kuului naisen huvittunut ääni Samsungin kaiuttimesta kun olin kertonut hänelle, että varsakiintiö oli täynnä ja tallin ovet pysyivät visusti kiinni, enkä aikoisi uhmata päätöstäni saapumalla kesän varsakatsaukseen. Piste. "Meillä on tänä vuonna sushipöytä ja--" "Jootullaan," vingahdin. Hemmetti vieköön. Sinä aamuna vedin kasvoilleni ilmeen joka (mielestäni) viesti metrien päähän etten ollut kiinnostunut. Ja isot aurinkolasit. Ja otin mukaani Nellin, joka - toisin kuin Elsi - osasi yleensä pitää jumalan mielessä ja (osto)housut jalassa. Suurimman osan aikaa vietimme itämaisia herkkuja maistellen samalla kun Jaron selostus kantautui kaiuttimista maneesin jokaiseen kolkkaan. Kotiin lähdimme tyhjin käsin. Joitakin kuukausia myöhemmin Sylvi pyöritteli vielä muutamaa varsaa käsissänsä. Minä pyörittelin brunssipöydässä silmiäni. "Mulla ei TO-DEL-LA-KAAN ole aikaa varsalle. Eikä tilaa. Eikä ratsastajaa." Rehellisyyden nimissä minua oli kyllä pari tammavarsaa kiinnostanut. Upea tumma trakehner Omnia Paraiba varasti katseeni aina kun kävin Kastanjeholmissa; raamikas, jäntevä, kaunisliikkeinen, ja hyvin se hyppäsikin mitä olin joskus sattunut seuraamaan varsojen irtojumppaa. Sen pystyisi ihan heittämällä puhumaan järkiostokseksi. Mutta sitten oli pieni (todella, edellisen rinnalla tamma näytti ihan Pikku Myyltä tötteröjouhineen) ja pirskahteleva Palombella. Sen lisäksi, että kaksikko oli vallan kiintyneitä toisiinsa mitä Sylvin ja Jaron puheita oli uskominen, oli suloisessa Palombellassa jotain. Omnia Paraiba oli vetäytyvämpi. Jos ei ollut pienen perävaununsa rinnalla, se mieluiten viihtyi sivussa eikä hakeutunut ihmisten juttusille. Ja silti se oli upea. Palombella sen sijaan saapui aina ensimmäisenä aidan varteen saamaan osakseen mahdollisimman suuren osuuden huomiosta, ja minä runsain mitoin sitä myös tarjoilin. Ja sanoin sitä Pannariksi. Sitä kun oltiin jo sinunkaupat tehty, niin tietäähän tuon kuinka siinä lopulta kävi.
	Kuvagalleria © scirlin