Kuunokka

Sopivaa isäoria etsittiin Bellan ensimmäiselle varsalle oikeastaan siitä lähtien kun tamma Gerardon omistukseen tuli, vaikka edessä olikin toiveiden mukaan vielä useita hyviä kilpailuvuosia eikä jälkikasvua suunniteltu kuvioihin ennen eläkeikää. En tiedä kumpi oli nirsompi, Gee vai minä, mutta ajatukset eivät vaan halunneet kohdata, ei vaikka monta hyvää, todella hyvää ja huippuluokankin oria vuosien saatossa käytiin läpi. Vasta Bellan viimeisenä kisavuotena jokin loksahti kun Gerardo ilmoitti löytäneensä saksalaisesta Drurybridgestä hevosen joka oli miehen sanojen mukaan "perfecto", ja kun jokin oli Geen mielestä perfecto, ei siihen yleensä kannattanut vastaan sanoa.

Tähtipäinen Ellis on niitä hevosia jotka mieluiten seurailevat visusti sivusta mitä ympäristössä tapahtuu. Kaukaa sivusta, mieluiten jonkin turvalliseksi koetun objektin takaa. Tämä tulenpunainen koipeliini ei todellakaan ole lohikäärme vaan pikemminkin sisilisko, joka luikertelee karkuun pienimmänkin epäilyksen iskiessä. On se ihan sympaattinen hevonen, jopa minunkin mielestäni, ainakin niin kauan kuin asiat ja rutiinit ovat omilla tutuiksi tulleilla paikoillaan. Tunteiden ilmapuntarina tunnettu Ellis ei siedä minkäänlaista epävarmuutta tai kovuutta käsittelijältä, mikä tekee siitä kiltteydestä huolimatta sangen haastavan hevosen.

Kapasiteetin puutteesta ei Ellistä voi kuitenkaan syyttää ja sen puolesta voin sanoa Gerardon tehneen hienon orivalinnan. Se on kaikissa askellajeissa tasainen, kokoaa vaivatta ja liikkuu tasapainoisella, hyvällä rytmillä. Ainoa joka estää oriin kanssa korkeammat tasot on korvien väli eikä sille asialle valitettavasti mahda mitään. Ellis vaatii ratsastajaltaan äärimmäisen paljon, mutta uskomme, että se myös palkitsee kun tanssipariksi löytyy juuri se oikea ihminen.