Kuunokka

Ikaroksen sukua vilkaisemalla voi helposti päätellä miksi tähän yhdistelmään päädyttiin, oriin takaa kun löytyy ihan useita omia ihannehevosiani; Il Classico Z, Icarus Falls Z, Iconos II, Iconoclast, Xibalba. Oli myös helppo päätös teettää vain 4-vuotiaalla Ixialla varsa, ajatuksissa kun oli antaa tammalle vielä hieman aikaa kasvaa ja aikuistua, ehkä saada itseluottamustakin kasvatettua ennen siirtymistä kokeilemaan kilpahevosen saappaita. Iliadin toivottiin myös antavan yhdistelmään sopivasti rohkeutta ja sisua, ja siinä - niin ikään - onnistuttiinkin, ihan vasta en nimittäin muista törmänneeni näin itsepäiseen ratsuhevosen varsaan.

Vitsailemme tallilla usein, että ehkä Ikaros on katsellut liikaa shetlanninponien touhuja ja päättänyt haluavansa olla samanlainen junttipää itsekin. Ori on sinäänsä rento ja mukavuudenhaluinen kaveri, liiankin kanssa, sillä kaikki käskyt, säännöt, toiveet ja rukoukset joista se ei itse koe hyötyvänsä kaikuvat kuuroille korville. Jotain halutessaan Ikaros on kyllä ehtivä kaveri ja joskus tuntuu että se vallan uhallaan tekee kiusaa saadakseen jonkin hauskan reaktion irti hoitajasta. Hermoja ja päättäväisyyttä tämä hevonen kysyy, siitä voidaan olla kaikki yksimielisiä.

Tuskailtuamme koko Ikaroksen varsaiän maastakäsin tekemistä ei kenelläkään ollut suurta halua ottaa hoitaakseen oriin ratsuttamista, ei vaikka se vaikutti kyvyiltään todella lupaavalta ja liikkui toisinaan liinassa ihan hienosti. Halusimme kaikki antaa repaleisille hermoillemme välivuoden ja lähetimme Ikaroksen kouluun Ranskaan. Takaisin ei tullut muuttunutta hevosta. Ori on edelleen järkyttävän itsepäinen; se vaatii vahvoja apuja sekä ihan hitokseen päättäväisyyttä tehdäkseen yhtään mitään mikä sitä ei kiinnosta. Ja useimmat asiat eivät. Esteistä se tuntuu sen verran syttyvän, että välillä alla tuntuukin olevan höyryveturi sen tyypillisen tahmaisen etanan sijaan, mutta tyypillisesti Ikaros vain on todella eteenpäin potkittavaa sorttia jota ei näytä motivoivan juuri mikään muu kuin oma mielihyvä.