Kuunokka

Ei ollut mikään salaisuus, että Kristianilla oli tapana työntää nenänsä Alicen asioihin, omistajan elkein voisi sanoa, ja minä puolestani löysin toistuvasti itseni myötäilemästä miehen mielipiteitä ja ehdotuksia. Säälistä varmaan, kun vähän vastoin tahtoaan oli tammastaan joutunut luopumaan. Ihan rehellisiä kirosanoja pyörähti kuitenkin suusta kun whatsappiin kilahti viesti edellämainitulta herralta, että on mennyt löytämään Alicelle sopivan oriin ja taas oikein Englannista asti. "A great jumper and a good producer, nice and steady, just perfect for our sweet Alice. I already made some arrangements, call me asap."

En minä jälkikäteen Kristianin ehdotusta sittenkään täysin huonoksi voinut moittia. Kun Auri syntyi, vaikutti se jo heti kättelyssä tosi pätevän näköiseltä varsalta eikä se huonosti kasvanutkaan, mitä nyt osoitti aivan alusta asti, että emältään varsa on ainakin luonteenpiirteensä perinyt. Joku (tiedätte kuka) käyttäisi sanoja varautunut tai ujo, mutta minun mielestäni Auri on ollut alusta saakka ihan suoraan sanoen arka ja sen käsittely usein ohuella jäällä kävelyä. Kaikessa on saanut, ja saa edelleen, edetä hienovaraisesti ja rauhallisesti eikä kaikista moiseen tietenkään ole. Miska suorastaan välttelee koko elikkoa, joten kovin hirveää kytöä ei miehellä Aurin selkään taida kapasiteetista huolimatta olla.

Edellä mainittua kenttätähteä lukuunottamatta useimmat pitävät Auria loppujen lopuksi oikein miellyttävänä ja lupaavana hevosena. Onhan se kovasti epäluuloinen kaikkea uutta ja outoa kohtaan (oudoksi voidaan luetella monet melko normaalitkin asiat kuten vääriin paikkoihin eksyneet esineet), mutta toisaalta myös fiksu ja rauhallinen silloin kun mitään järkyttävää ei satu näköpiiriin. Tai jos Kristianilta kysytään - mitä ei kannata tehdä ellei halua tunnin luentoa kaikesta varsaan liittyvästä - on Auri paras, hienoin, ihanin ja täydellinen. No, Kristianpa ei olekaan joutunut rauhoittelemaan tammaa kengittäjän käynneillä tai opettamaan sitä olemaan pelkäämättä kuljetuskopin kauhuja, joten miehen ylistyksiin kannattaa suhtautua vähintäänkin varauksella.

Ratsainkin Auri on herkästi niin huolestunut maailman menosta, että aika menee kyttäillessä eikä keskittyminen tekemiseen ole parasta laatua. Se kuitenkin on fyysisesti todella osaava, joten aina kun korvien välin saa pysymään touhussa mukana on tekeminen Aurin kanssa todella mukavaa.