Kuunokka

Roissa oli oikeastaan vain yksi syy, miksi meillä oli siihen varaa: Roi itse. Se teki huutokaupassa parhaansa vakuuttaakseen kaikki paikallaolijat siitä, ettei sitä kannattanut ostaa. Minä tein sen virheen, että pidin käytöstä ohimenevänä vaiheena.

Ilmeisen kyvykkään hevosen kilpailu-uran päättäminen nuorena on aina kysymyksiä herättävä päätös, ja ihan erityisesti silloin kun kyse on astuvasta oriista. Krunebys Boisseaun kohdalla syitä ei ole piiloteltu: sen kilpailuhermot eivät vastanneet tasoisensa urheiluhevosen vaatimuksia. Parrasvalojen takana kuitenkin puhuttiin oriin käytöksen lähennelleen jopa vaarallista.

Krunebys Boisseaun uraa ja mainetta näytti hallitsevan yksi, selkeä piirre. Nopeus, joka parhaimmillaan teki siitä tehokkaan ja tuloksellisen esteratsun, yhdistyi erittäin nopeisiin reaktioihin myös silloin, kun niitä ei kaivattu. Kyse ei ollut vain vaativasta ratsastettavuudesta: samojen piirteiden on kerrottu näkyvän myös oriin käsittelyssä ja kilpailukäyttäytymisessä. Suoritusvarmuudesta oli vaikea puhua samassa yhteydessä. Yhtenä päivänä ori saattoi voittaa maailmancupin, seuraavana ratsastus päättyä ennen kuin rata oli kunnolla alkanutkaan. Kilpailu-uran jäädyttäminen alkoi siinä valossa näyttää vähemmän yllättävältä ratkaisulta.

Jalostusoriina asetelma on siksi poikkeuksellisen kaksijakoinen. Rautiaan kompakti rakenne, vahva luusto, voima ja kilpailuissa osoitettu kapasiteetti ovat ominaisuuksia, joille on helppo löytää käyttöä. Samalla sen luonne ja ratsastettavuus ovat ominaisuuksia, joita mahdollisissa yhdistelmissä tuskin voidaan sivuuttaa. Krunebys Boisseau ei ole ori, jonka jalostusarvoa voi arvioida vain kysymällä, mitä siitä halutaan säilyttää. Vähintään yhtä olennainen kysymys on, mitä siitä ei haluta mukaan.