Kuunokka

Ei ollu salaisuus Kuunokan kuin Kastanjeholminkaan tienoilla, että olin himoinnut Marrakeshilaista varsaa jo hyvät tovit. Siinä on tamma jolla on suvussaan hienoja trakehner-linjoja sopivasti yhdisteltynä; emänisän puolella Orion - Faustin sekä isä Klassiko, jonka emälinjaa tuskin tarvitsee puoliveripiireissä sen enempää esitellä. Myös Marrakeshin varsat olivat järkiään sen tason suoritushevosia, että olin niitä hieman kateellisenakin sivusta seuraillut, eikä asiaa tietenkään auttanut Sylvin alituinen hehkutus kimon periyttäjän ominaisuuksien suhteen. Samaan aikaan olin kuitenkin jotenkin onnistunut välttämään tammasta olevat myyntivarsat, sillä tarjouskilpa oli yleensä kova - tai ainakin kovempi kuin mihin allekirjoittaneella oli varaa.

Orimarkkinat olivat pitäneet mua viime aikoina melko vahvasti otteessaan ja kun Hollantilaiselta Gateaway Sporthorsesilta löytyi useampikin potentiaalinen vaihtoehto, päätin käyttää häikäisevää viehätysvoimaani Sylviin; "Mä löysin Mombasalle oriin, haluun siitä varsan".

Pallottelimme asiaa kahvikupposen äärellä hyvän tovin ja sain kuin sainkin Sylvin vakuuttumaan siitä, että a) homma toimisi ja b) ottaisin siitä täyden vastuun mikäli ei toimi. Mombasa kuitenkin oli tamma, joka oli perinyt Marraskeshin parhaat - ja pahimmat - puolet sekä isän kautta hieman täysiveristä mielettömyyttä. Se oli niinku Marraskesh 2.0 eli täydellinen emätamma varsahaaveisiini katsoen, ainakin kun näytin haalivan talliini aina vain lisää hieman omalaatuisia hevospersoonia. Joka tapauksessa varsa saatiin aluille jo heti Mombasan seuraavaan kiimaan ja alkoi jännittävä odotus siitä saisinko itsekin kenties talliini Marrakeshlaisen tamman - se ainakin oli toiveissa.