Kuunokka

Yritin painaa mieleeni, miltä Edda tuntui juuri siinä hetkessä.

Se osoittautui hankalaksi lähinnä siksi, ettei tuntemuksessa ollut mitään muistamisen arvoista, ei mitään erityistä pohjavirettä. Tamma kulki vasemmassa laukassa aavistuksen liian pitkänä, kuten aina, nojasi sisäpohjetta vasten niin kuin sen tapana oli ja olisi mielellään käyttänyt kentän aidalle heittämääni pusakkaa syynä siihen, ettei kulmaa tarvinnut ratsastaa kunnolla.

“More leg.”
“I know.”
“Knowing is not doing.”

Gerardo seisoi aidan vieressä höyryävä teekuppi kädessään, jotenkin syksyn harmaaseen kuulumattoman ruskeana Ranskan kesän jäljiltä. Höyry haihtui kolean sateisista päivistä kuiskivaan tuulee melkein saman tien. Neljä päivää myöhemmin Edda starttaisi Kenttämestaruuksissa ja miehen vierailu Kuunokkaan oli sattunut sopivaan saumaan viime hetken preppauksille kouluosuutta varten. Gee saattoi olla monta asiaa, mutta ratsastukseen hän suhtautui liiankin suurella vakavuudella.

“You are carrying her again.”

Käytin enemmän jalkaa. Vaadin Eddaa kantamaan oman etuosansa. Tamma protestoi kahdella askeleella, huokaisi marttyyrin lailla ja teki sitten juuri sen mitä pyysin. Olin käynyt saman keskustelun sen kanssa vuosien aikana niin monta kertaa, että olisin osannut sen ulkoa.

Tänään laskin niitä jostain syystä.

“Don't slouch!”

Suoristin itseäni. Edda käytti tilanteen hyväksi ja alkoi valua taas alta. Se oli hyvin sen tapaista. Kouluosuus oli aina kuulunut sen kompastuskiviin, ihan alusta asti. Muistin yhä kun se kerran–

“What's wrong?” Gerardon ääni keskeytti taas ajatukseni.
“Nothing.”
“You're riding like something.”
“I'm riding exactly the same.”
“That's the problem.”

Pysähdyin Gerardon eteen ottamaan moitteet vastaan. Sen sijaan mies silmäili ruunikkoa kuin arvioiden samalla kun siemaili teetään.

“She needs more practice, more routine. You both. Maybe after the Championships you should have her on a more regular schelude.”
“No.” Katselin horisonttiin jossa metsän reuna oli alkanut vaihtaa väriään syvästä vihreästä keltaisen ja oranssin vivahteisiin. Pohjoistuuli tunkeutui kylmänä hupparin sisään nyt kun emme liikkuneet. Syksy oli ihan oikeasti saapunut.
“No?”
“She's done.”

Gerardo laski teekupin hetkeksi alemmas.

Kannustin Eddan raviin ennen kuin kulmiaan kurtisteleva mies ehti kommentoida. En ollut tänään sillä tuulella, että olisin jaksanut jutella niitä näitä tämän kanssa. Tamma pälyili taas tuulessa hiljaksiin heilahtelevaa takkiani, tai ehkä se olinkin minä joka olin kiinnittänyt siihen tarpeettoman paljon huomiota kananlihalle nousseiden käsivarsieni vuoksi. Gerardo huikkasi hakemaan pidempää askelta suorille. Valmistelin kulman hyvin, pyysin lisää liikettä. Pitkällä sivulla tunsin Eddan ensimmäistä kertaa todella liikkuvan allani eikä vain suostuvan kuljettamaan minua.

“There,” Gerardo sanoi. “Now you have a horse.”

Hymyilin hieman. Neljä päivää.
Eddan kanssa ei enää nykyään tarvinnut tehdä mitään suurta. Huomenna kevyt maasto. Torstaina kävelyä. Perjantaina lähtö. Tamma tiesi kyllä jutun juonen pusertamattakin. Se olin minä joka halusin jostain syystä tehdä asiat pilkulleen. Lähtölistojen tulostus. Varusteiden tarkastus. Satula ja suitset pitäisi öljytä, loimet ja huopa pestä. Uusi letityslanka piti muistaa ostaa.

Silmäkulmasta näin Gerardon ristivän kätensä rinnalleen. Mies teki niin kun alkoi turhautua. Ainakin yleensä. Pysäytin jälleen tummien silmien arvioivan katseen alle ja annoin ohjien valahtaa käsistäni. Edda venytti kaulaansa kurkottaakseen muutaman ruohonkorren aidan ali.

“What?” Gee huokaisi.
“Nothing?”
“That's twice you've said nothing today.”

Katsoin Eddan korvien välistä tyhjälle kentälle. Neljän päivän päästä lähtisimme Pyökkipolkuun. Kisaisimme. Tulisimme takaisin. Arki jatkaisi pyörimistään kuten aina, mutta ilman lähtölistoja, viimeisiä silauksia tai seuraavaa kertaa, jolloin pitäisi saada tamman laukasta vähän enemmän irti.

Olin odottanut päätöksen tekemisestä asti, että jossakin vaiheessa se tuntuisi erilaiselta.

Ei tuntunut.

“Shouldn't it feel different?”

Gerardo kohautti olkapäitään.
“Why?”

En keksinyt ainuttakaan hyvää vastausta.