Kuunokka

Joskus sitä vain onnistuu. Harvoin, mutta joskus. Omena on onnistumisesta hyvä esimerkki, sille kun toivottiin ennenkaikkea emäänsä säyseämpää luonteenlaatua viemättä pois kouluradoilla vaadittavaa särmää. Tai sitten Penska vain kouli jälkikasvunsa sellaisella otteella, ettei oriille jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin oppia olemaan nöyrää poikaa. Sitä Omena nimittäin suurelta osin onkin; nöyrä, lempeä ja luotettava niin maasta kuin selästäkin. 100% good boy. Se on kyllä kuumahko ja herkkä ratsastaa, mutta pysyy kuuliaisena ja herkkänä avuille, ja haluaa miellyttää selässään keikkuvaa ihmistä parhaansa mukaan. Etenkin yleisön edessä Omena suorastaan syttyy, nauttien saamastaan huomiosta ja kantaen itsensä areenalla itsevarmana ja sädehtivänä kuin kuningas, vaikka ei lempeällä ja alentuvalla luonteellaan arjessa niin kovin ylevää kuvaa annakaan.

Vaikka Omenan ravi ja laukka eivät ole luonnostaan parhaat, oriin hyvä kokoamiskyky, ketteryys ja voima mahdollistavat laadukkaat liikkeet, kun niitä vain työstetään oikein. Takaloosterista löytyy moottoria riittävästi vaikeisiinkin tehtäviin, eikä reaktionopeutta ja älyä puutu. Usein kuuleekin sanottavan, että jos Omena vain olisi askellajeissaan ja siirtymisissään puhtaampi, olisi se heittämällä GP tason hevonen. Kun oriin suorituksia isoilla areenoilla katsoo, on väite helppo uskoa.

Maasta käsin ei Omenassa piilevää kuumuutta ja valovoimaa juuri huomaa vaan se on varsinainen herranterttu. Lempeä ja hellyyttä arvostava ori on helppo hoitaa eikä miehekkäitä maneereja juuri ole havaittavissa edes kisapaikoilla sen enempää kuin malttamattomuutta tai arkuuttakaan. Täydellisenä herrasmiehenä ja rehtinä luottoystävänä Omena onkin kutakuinkin kaikkea mitä hevoselta voi toivoa.