Ankkalampi

Olisihan sitä voinut tämänkin jättää hankkimatta, ajattelin monesti jälkeen päin jahdatessani tukkaputkella juoksevaa englannitarta pitkin Kuunokan pihuksia. Lissu on rohkea poni, mikä tietenkin kuuluu enemmän tai vähemmän pakettiin kun puhutaan shettiksistä, mutta tämäpä neiti heilahtaa ihan kyselemättä sinne asteikon tyhmänrohkeaan päähän. Jonkinlainen itsesuojeluvaisto tekee usein elämästä hevosen kanssa helpompaa, mutta Lissulla ei kyseistä luonteenpiirrettä näyttäisi olevan. Joskus tuntuu, että se on pikemminkin itsetuhoinen..

Niin kauan kuin Lissun kanssa ollaan samalla viivalla päivän marssijärjestyksestä, on se ihan mukava käsitellä; itsepäinen kuin piru, mutta uskoo kyllä viimeistään sitten kun oikeasti vähän jyrähtää. Silmät kannattaa olla selässäkin eikä ponia kannata jättää yhtään puolivillaisesti valvomatta mihinkään. Mikään älykköhän tämä poni ei ole eikä osaa availla naruja tai porttejakaan, mutta yritystä siltä ei puutu. Ei ole ihan halpa homma tuoda hyväsukuista shetlanninponia Briteistä Suomeen, joten mieluummin en näkisi sitä hirttäytyneenä omaan riimunaruunsa tai jalkapoikki välinelaatikossa, kiitos vain.

Sen minkä Lissu häviää oveluudessa, voittaa se itsepäisyydessä ja uteliaisuudessa. Vaikka tamma onkin valvovan silmän alla ihan mukava hoitaa ja varustaa, ei sitä ihan lapsen käteen itsenäisesti tohdi antaa. Sinänsä kaikki ihmiset se hyväksyy lähelleen eivätkä sen enempää kengitykset kuin eläinlääkärin tarkastuksetkaan aiheuta ongelmia, mitä nyt toisinaan saatetaan vähän mielenosoitukseksi polkea sitä pientä kaviota ja yrittää laittaa ihan periaatteesta hanttiin.